Konkarit tekivät tilaa uudelle sukupolvelle – Jaakko Ojalan 45 vuoden työuraa ovat värittäneet talouden haasteet, teknologian kehitys sekä jurvalainen tekemisen meininki

Jurvan Jousen historiassa käännettiin uusi sivu syksyllä, kun pitkään yrityksen peräsimessä ollut Jaakko Ojala jäi eläkkeelle. Syyskuussa 1977 alkanut ura Jurvan Jousessa pistettiin päivätöiden osalta pakettiin nyt 45 vuotta myöhemmin. Työ yrityksen parissa jatkuu tosin yhä, sillä Ojala toimii hallituksen puheenjohtajana. Varsinaisen vetovastuun Jurvan Jousesta otti nuorempi sukupolvi Lasse Hahdon ja Jussi-Pekka Ojalan johdolla, jotka saivat hoidettavakseen vakavaraisen ja hyvin hoidetun yrityksen. Kolmikon lisäksi osakkaina ja hallituksen jäseninä ovat myös Jaakko Ojalan tyttäret Anna-Kaisa Blomback ja Emma Ojala sekä Kalle Hahto ja tyttärensä Annimarja Hahto.  

”Kaikki pitivät minua 70-luvun puolivälissä hulluna, kun lähdin ammattikouluun metallipuolelle”, Jaakko Ojala naureskelee uransa alkuaikoja kerraten ja muistuttaa, ettei Jurvassa ollut tuohon aikaan yhtään metallialan yritystä. 

”Silloin täällä tehtiin vain huonekaluja. Kun lähdin armeijaan 1976, aloitti Jurvan Jousi toimintansa. Seurasin tietysti yritystä kiinnostuneena ja pistin merkille ilmoitukset avoimista työpaikoista. Kun seuraavana talvella olin armeijasta lomalla, kävin työhaastattelussa ja minulle luvattiin työpaikka heti kun armeijasta pääsisin.” 

 

Toimihenkilöt vetureina 

Jurvan Jousessa oli alusta saakka vahva tekemisen meininki, mutta rahaa oli niukalti ja osaajistakin oli pulaa. Silloinen yrittäjä joutuikin heti alkumetreillä rahoitusvaikeuksiin ja hätiin tuli Huonekalutehdas Mäkinen, jonka hallintaan osakkeet pian siirtyivät. Yritystä pyöritettiin toimihenkilöiden voimin, joihin Ojalakin työnjohtajana kuului. 

”Näin jatkettiin aina vuoden 1986 kevääseen saakka. Tuolloin Mäkisen omistajayritys vei Huonekalutehtaankin konkurssiin, mutta jostain syystä Jurvan Jousi jäi konkurssin ulkopuolelle. Varmaan unohtivat meidät”, Ojala velmuilee ja kertoo tehtaan väen päättäneen tuolloin porukalla, että jousien tekemistä Jurvassa ei tähän lopeteta. 

”Sovimme, että yritämme ostaa yrityksen itsellemme. Varauduimme myös perustamaan oman yrityksen ja työntekijätkin lupautuivat lähtemään mukaamme, jos ostaminen ei olisi onnistunut.” 

”Olimme kaikki työntekijöitä, eikä kenelläkään ollut muuta kuin oma osaaminen ja usko siihen, että osaamme tämän homman.” 

Tehdashalli kohosi kunnan avustuksella 

Tarjous kuitenkin hyväksyttiin ja syksyllä kasassa olikin uusi omistajaporukka. Yrityksen uutta alkua auttoi osaltaan myös Jurvan kunta, joka lupautui rakentamaan tilat toiminnan jatkumisen takaamiseksi. Jurvan Jousi pitää majaansa edelleen tuossa 1987 rakennetussa hallissa, jota sittemmin on toki laajennettu useampaan otteeseen. 

”Rahamme olivat huvenneet yrityksen ostamiseen, eikä meillä ollut riittäviä vakuuksia rakennuslainaa varten. Maksoimme hallin kahdeksassa vuodessa takaisin kunnalle ja lyhennyksistä saamiamme kiinnityspapereita vastaan sitten haimme lainaa ja ostimme uusia koneita”, kertoo Ojala. 

”Nämä 80-luvun tapahtumat olivat kaikkiaan yksi merkittävä käännekohta Jurvan Jousen historiassa. Olimme kaikki työntekijöitä, eikä kenelläkään ollut muuta kuin oma osaaminen ja usko siihen, että osaamme tämän homman.” 

Jurvan Jousi kasvoi 90-luvun laman jälkeen kohisten, kun yrityksen peräsimessä olivat Ojalan lisäksi Erkki Sara ja Kalle Hahto. Vuodesta 1992 aina vuoden 2008 teollisuuden notkahdukseen saakka Jurvan Jousi kasvatti liikevaihtoaan joka vuosi.  

”Kasvu oli aina pari-kolmekymmentä prosenttia vuodessa. Jos jäätiin kymmeneen prosenttiin, tuumattiin että menipä vuosi häjysti. Nykypäivänä kuka vain olisi iloinen tuollaisestakin kasvusta”, Ojala toteaa. 

 

Konekanta kunnossa 

Teknologia on yrityksen alkuvuosiin peilattuna mennyt valtavin harppauksin eteenpäin. Ensimmäinen CNC-kone ostettiin Jurvan Jouselle vuonna 1994 ja sen jälkeen konekantaa on päivitetty vuosittain. Uusimpaan teknologiaan investoiminen onkin ollut yksi Jurvan Jousen menestyksen avaimista. 

”Jos olisimme jääneet tavalliselle tasolle ja yrittäneet käsin väännellä, olisimme saaneet hitsata ovet kiinni aikoja sitten”, kiteyttää Ojala. 

”Kun käytössä on uusimmat koneet, mitä rahalla saa, voi luottaa siihen, että toisillakaan ei ole parempia.  Kun vain ammattitaito ratkaisee, on osaavalla porukalla helppo kilpailla.” 

 

Vispilänkauppaa jurvalaiseen tapaan 

Tärkeitä askeleita ja merkittäviä käänteitä on mahtunut Ojalan uran varrelle, mutta töitä ei suinkaan ole paiskittu hampaat irvessä. 1970- ja 1980-luvulla työpäiviä värittivät hyväntahtoiset jekut, joita työporukalla toisille tehtiin. Kun Ojalan ja vaimonsa Pirjon seurustelutaival oli vasta alussa, valmistettiin Jurvassa tuolloin muun muassa vispilöiden jousia. Ojalan tietämättä huhu tuoreesta lemmestä oli levinnyt tehtaallekin. 

”Minulta käytiin jatkuvasti kyselemässä, miten vispilänkauppa käy”, muistelee Ojala ihmetelleensä työkavereidensa yhtäkkistä kiinnostusta vispilöiden myyntiin. Eräänä lauantaina Ojala viimein ymmärsi yskän avattuaan kotipihallaan Toyota Corollansa peräluukun – työkaverit olivat latoneet auton perän täyteen pilalle menneitä vispilän jousia, kun ei Ojala muuten ollut vitsiä ottanut onkeensa. 

”Itsekin kun olemme työntekijöistä lähteneet, on haluttu pitää organisaatiorakenne matalana.” 

Askelmerkit tulevaan 

Suuntaviivat Jurvan Jousen nykyiselle johtoportaalle vedettiin vuonna 2010, kun Saran Erkki myi osakkeensa pois eläkkeelle jäädessään. Silloin Jurvassa oltiin isojen päätösten edessä ja yhtenä vaihtoehtona oli yritystoiminnan myyminen. 

”Kun Hahdon Lasse innostui palaamaan kotimaisemiin, päätettiin Kallen kanssa jatkaa Jousen vetämistä. Kalle oli jo puoliksi eläkkeellä, joten minä aloin silloin toimitusjohtajaksi, vaikka kieltämättä tilanne hieman hirvittikin”, Ojala taustoittaa ja ihmettelee, miten vauhdilla kuluneet 12 vuotta ovatkin menneet. 

Nuorempi sukupolvi hyppää Jurvan Jousen peräsimeen aivan eri tilanteessa kuin Ojala joukkoineen 70-luvulla. 

”Kyllähän nyt ollaan aivan eri maailmassa, kun yritys on velaton ja muutenkin vakaalla pohjalla”, Ojala tuumii ja nimeää Jurvan Jousen pitkän iän ja menestyksen salaisuudeksi ennen kaikkea johdonmukaisuuden. 

”Olemme kehittäneet laatujärjestelmiä jatkuvasti, kone- ja laitekantaa on uusittu ja henkilöstön viihtyvyyteen ja sosiaalitiloihin on panostettu. Meillä ei ole ikinä ollut semmoista patruunajohtajaa. Itsekin  kun olemme työntekijöistä lähteneet, on haluttu pitää organisaatiorakenne matalana.”